?

Log in

No account? Create an account
wounded Knee

> recent entries
> calendar
> friends
> profile
> previous 20 entries

Saturday, January 12th, 2008
10:10 am - sinä päivänä koin Hulluuden autuaallisen hurmoksen
Kohtasin viimeyönä tekorakkautta,
kohtasin narrin ja pelon,
kohtasin opettajan ja neron,
taikurin,
joka taikoi elefantteja erämaasta,
taifuuneja kynttilöiden sammuttamiseen,
rekvisiittoja näytelmään.

Ohimeneviä kulkijoita,
kaikki kulkemassa mielissään,
haluissaan,
tyydyttäen omia ja muiden tarpeita,
vaeltelevat sielurukat,
nauravat ja itkevät,
ihanat enkeliolennot tuhkasta nousseina
valmiina tekemään vallankumouksia,
ideaalirikkaita uuden alullepanijoita,
sotureita,
vahvoja kivilinoituksia,
herkkiä taikureita,
yön serenaadien laulajia,
vaeltelevia uuden aikakauden pyhimyksiä,
huilullasoittajia,
naamanvenyttelijöitä,
verikoiria etsimässä öiseltä etupihalta luurankoja seremonioihinsa,
etsijöitä ja löytäjiä,
tuhkaa ja sammalta,
reunoilta valuvia ylenpalttisia kohteliaisuuksia,
leimakortteja, kellokortteja,
toimistonaisia ja miehiä ulkoiluttamassa villakoiriaan katukivetysten
mainosblakaattien seassa nauttimassa pikakahvejaan kravatit umpisolmussa,
liialliseen puheeseen sortuneita käheä-äänisiä vitsiniekkoja vuodattamassa hurmostaan
katulyhtyjen alla rikkinäiset lenkkitossut jalassa valmiina matkaamaan maailman
ympäri kierimällä maassa ja pesemällä ohikulkevien jalkoja kiillotetuilla hampaillaan.

Niin paljon kauniita haltiamiehia ja lihaksikkaita miesvoimaa edustavia kivipatsaita,
mutta pehmeitä sisältä, vaahtoa sisältä,
muinaisia egyptejä sisältä,
pyramidien valloittajia,
peilin edessä istujia,
napanaisia,
rannerenkaat kaulassa valmiina mihin vain,
savunpalvojia,
ikuisia rukouksiaan he vuodattavat äänettömästi
kaipaavat ja itkevät kohtaloaan
junan kolisevassa raideviidakossa silmäpussit ylitsevuotavan kiilon häikäistäessä
vastaantulevien kiihkovauhdit liikennevalojen lailla.
Mä pyydän pysäytystä.
Mä pyydän vapautusta.
Ja heitän kellot seiniin ja palan ikuisesti.

(2 comments | comment on this)

10:03 am - Maailmanlapset
Raiskattuja lapsia,
kädetömmiä lapsia,
lapsia joil on kärpäsiä silmissä,
itsensämyyjä lapsia,
huijarilapsia,
sirkuslapsia,
häkkilintuja,
tiikerinpalvojia,
paskanluojia ja
paskanhajottajia,
murhaajalapsia,
krematoriolapsia,
koeputkilapsia,
solmussa olevia sikiöitä ja
verisiä puolitukehtuneita napanuoralapsia,
kaksipäisiä lapsia,
spitaalisia lepralapsia,
mädäntyneet omenat suussaan pillu ympärileikattuna,
varpaat multaa kaivelemassa yön yksinäisillä tunkioilla
etsimässä timanttia,
timanttisutraa,
kamasutraa tarjoutuvat harjoittamaan,
suorittavat rituaaleja ja palvovat mustaa kuuta,
availevat äänenetöntä suuta
ja lähettävät värähtelynsä öisen katulapsiteatterin mustaan päiväuneen.

(1 comment | comment on this)

Wednesday, December 12th, 2007
4:32 pm - mantra vol.2
Itsekäs pikku narttu,
Ihana raivotautinen tulenkäsittelijä,
kutojamummo,
koreaksi olet laittanut jälleen itsesi ja ihaillut olet monia kertoja kuolleenruskeita
keittokirjojasi.

söit harmaata soppaa ja kaivelit suomalaisella bambulla lattiassa olluta pientä koloa ja pyysit
niitä muitakin mukaan hekumalliseen kepillätaontaan.
vaivuit taas syvälle, vedit mukaasi egyptin symboliset matemaatikot, 300 sadan erilaiset todellisuuden kuvajaisesi, entiset elämäsi ja karmat heitit verikoirille jälkipalaksi,
naurahdit narahtavasti ja äänsit sanat vängäksi vikinäksi, narahtavaksi naljailuksi piilotit epävarmuutesi ja punainen pullistuma otsassasi päästi lävitseen huippulahjakkaan sävelkorvan ja nuottirihmaston piirtämistä vaille valmiiksi odottamaan oletko jo lopettanut ihan kaiken olemassaolonkin. Sävy sävyyn olit pukeutunut, kuin hullu munkki tai Devi tai Kali,
avonjaloin, kilisevät renkaat nilkoissa, kiiltävä otsa ja ihanat sormet,
aistikkaat,
pehmeät,
vahvat, sulavat ja kiihottavat.
Vaeltelava pyhimys,
kaavut ja tupakat takataskussa,
savua ja rukouksia ja aneluja,
ihana matka,
kaunis on kupari tänään,
kaunis on pyhyyttä tänään.

(comment on this)

4:17 pm - hare mantra hare hare !
Olen matka,
Olen tie,
Mul on kartta mitä mä piirrän,
välillä vaan laulan sävelin,
soittelos mukaan jos uskallat!

Mul on metsä ja mul on tyhjyys,
mul on hiljaisuus ja lintujen laulu,
mul on meren aallot ja loputon sulavuus liikkeeseen jatkuvaan

Mä olen muutos,
Mä olen sykli,
Mä olen säteiden päässä olevat kastepisarat,
ja tuuli joka uinuttaa joet uomistaan virtaan,
jossa
Mä joen kuiskaukset kuulen,
Mä lehtien havinasta nään asioita,
Mä osaan puhua niille,
Mä tiedän niiden kielen,
Mä tiedän tulen taiat,
Mä osaan kuunnella sitä,

Unissa lennän ja välillä päivisinkin,
Yritän elää takertumatta,
Yritän osata irrottaa,
kaikesta luovuttaa.

En tunne matkaa, en tiedä tietä,
Olen ja en ole.

"Anna mennä,
hei anna mennä,
päästä jo irti,
irrota ottees,
anna jo mennä,
mene ja tule,
anna jo tulla,
mut älä päästä ohi,
älä luovuta sitä pois,
säilytä,
pidä yllä,
mut anna jo mennä,
anna jo mennä.
Mutta älä tule vielä, älä tule vielä."

-toiveita
-toiveunelmia
-haasteita

en luovuta en.

Mä olen päättänyt
ja siinä pysyn,
siinä pysyn ja sen saan ja pystyn mihin vain,
olen mitä vaan.
Mutta en mitä haluat.

Unissa matkasin kuun ja auringon yhtymäkohtaan,
Unissa esittelin sulle kotioveni ja sen kuluneen maalipinnan,
hiukan rapistuneen.

AAM ahh AMM.

Sitten taas piirtoheittimelle työnnetiin tilastoja ja diagrammeja,
"tämä tässä on huippukohtasi ja tästä voit lähteä nuolemaan perseita, tässä on se viiva mistä voit aloittaa".
Uuh, ja melkein taas räjähdäin orgasmiin sun muka niin seksikkään uhmaikäisen pennun katseeseen ja siltikin kaikki vapautui räjähtävään nauruun ja ja savun vetämiseen ripuloinnin keskellä.

KAhvia ja pyhää henkeä!
Abstraktia,
abstractus de curriculum,

sen kasvoilla näkyi tuhannet kasvot ja loisto veti timantitkin kalpeiksi,
mä rakastin,
ja raiskaan banaanilaivojen kapteeneja ja huudan korvaasi afrikkalaisia kirosanoja,
leikin hetken tietokonepelin rooligurua ja nauran räiskyviä ilotulituksia ja asfaltin murtokoneita,
revin sun kauniita haltiankorvia ja lupaan antautua jälleen huomenna,
lupaan aloittaa elämäni jälleen alusta huomenaamulla ja tänäiltana annan vielä mennä,
tänäiltana annan vielä mennä ja tulla kaiken lävitseni ja säihkyä kriminaalin lailla sysimustassa metsäyössä ihmissusitanssijoiden ja maan kumartajien mekassa,
pyhässä alabamassa,
temppelien itkumuureilla
ja jerusalemin aukinaisilla haavoilla
mä vuodatan vertani
ja tarjoan itseäni tälläkertaa päähenkilöksi päähenkilön paikalle
ja mä nautin,
nautin ja huudan öisessä koruttomassa auringonpaisteessa kaikki tuntemani nautinnon ilmaukset ja heilutan ylävartaloani revontulien tahtiin.

Täysin rentoutuneena olen katsellut kuusilmiä,
kissasilmiä,
haltijasilmiä,
kolmansia silmiä,
liian kiinniolleita ja täysavonaisia,
paholaisen katseita ja pahoja silmiä,
vältellytkö?! vai jakanutkin lie,
kiihkeitä,
valhellisia ja
hurmureita,

ne menee lävitse,
ja tunnen jalkapohjissani ja
vaelluksen teen vuorenhuipulle avonjaloin kolmatta henkeä tapaamaan,
kolmannen yhteyden pyhää kolminaisuutta,
käärmeenahkakuvioitua kaularihmaa se kantaa mukanaan
ja katselee kaiken takana,
muuttumattomana,
osallisena mutta osallistumatta,
reagoinnin silmää en näe,
uppoan
ja
sulaudun,
tässä tämä,
tässä kaikki, juuri nyt,
kaikki mitä onkaan,
juuri nyt.

miten ikuista!
miten pysyvää!
miten kaivattua!

(comment on this)

Thursday, October 18th, 2007
11:49 am - Runo Itselle
Sydän kapteenina tässä laivassa,
laivassa jota hiotaan kuin pientä timanttia vastaanottamaan auringon kultaisen,
kujeilevan keimailun,
lantiosta se lähtee tyttö!
Sitten vähän mukaan kuun valoa,
mystisyyttä löytyy silmäluomies alta,
mystinen mystisyys, sydämen sykkyys on sun luonteen piirtees,
anna sen sykkiä,
anna sen kuun loistaa susta anna,
ei kaikki voi olla aurinkoja, ole sä kuu,
se on sun luontees,
kuu,
ja sun suustas tulee kansanrunoutta ja synkkiä mieltelmiä ja synnyinsyviä,
mutta anna tulla,
hei tyttö se on sun luontees,
sä olet kuu,
sun toinen puoles on aurinko,
mutta kuu,
se on se mistä sä ammennat voimas,
SHAKTI SHAKTI SHAKTI,
sä rukoilit iltarukouksessa
ja sitten taas jäit aamulla paistattelemaan yöllisiä viestejä,
ne jotkut kysyy,
mikä vaivaa,
miks sun huuliltas hyvmyä ei nää,
onks se tää sää vai
ihanko mää,
mustako se johtuu,
kun sä vaan tuijotat takasin kohtuu
ja haet runoista lohtuu,

"ei"

mä vastaan.

mä olen kuu
ja kuun pinnalla on hiljaista,
kuun pinnalla on autiota,
kuun pinnalta näkyy kauas maan piirin säkeet,
missä olen mukana,
mutta etäältä vaan katson ja ihailen
ja sisältä pulppuaa tuhannet värilähteet,
mutta en näytä kuin harvoille,
niille jotka ei näe lähdettä vain lähteenä,
nille joille elämä on rukousta ja
laiva aina valmiina lähtöön,
kapteeni käskee,
kapteeni käskee ja mä tanssien nauran ja pyörähtelen ja liehittelen kapteenin
ankkureita pysymään aina hiukan irti merenpohjasta,
mä olen valmis,
nyt mä olen valmis,
mä huudan sun korvaas nyt kun on kaunis aamu että mä olen valmis,
tanssikengät jalassa,
en istu ja odota,
vaan tanssin ja liikun ja hymyilen sun rikkinäisille kengille kynttilänvalossa.
Niin paljon käytetyt.

(comment on this)

Sunday, September 30th, 2007
10:46 am - PACE
Yksinkertainen vaatimattomuutesi kaunistaa.

NAN na NA NAN na NA NAN nan.

Kaikki se laajuus mitä pelkäsin,
kaikki se rakkaus minkä rajasin,
kaikki se kauneus minkä ohitin,

nyt se on ja pysyy.

ja mikään ei vie sitä minulta pois.

se on minun synnyinoikeuteni ja minä olen osa sitä ja tulen aina ja ikuisesti olemaan,
amen.

Syksy kuvaa hyvin tätä avautumista Elämällä ja se Laajuudelle:
Kaikki väriloistot, pieni suloinen kirpeys, ja välillä sataa tai paistaa.

IHANAA KÄVELLÄ METSÄSSÄ; vaellella ja keräillä,
haistella ja maistella ja miettiä minkä värin tänään valitsisin.

HAIKU OLEVAISELLE:

Tuuli tuuli, tuuletko tuuletko mukaan tanssiin.
Tuuli tuli tuuli tuli, tule tule tanssiin.
TAnssiin, tanssiin, tuule tuli tuuli tanssiin.
Tuuletko tuuletko tanssin?
Tuule, oi tuule, tuule tanssiin!

Talvi tulee, värit jää,
loisto kasvaa ja mikään ei sitä pimennä!
VOLA!
OLE!
AMIGOS!AMIGAS!
MUCHOS BAILAMOS!

(comment on this)

Wednesday, April 25th, 2007
1:24 am
Pää huojui puolelta toiselle kuoppien seassa missä oli hyvä hakata ylaruumistaan ikkunaan ja sitten hetkessä tarjottiinkin jo erivärisiä ja kokoisiä ja muotoisia pähkinöitä luukusta sisään ja kuitenkin vain kädenheilautus ja uusi kartanlukija sun tielles et hei missäs sä nyt meitkään. Ne huusi pois alta kun laukkuja pamahti sisään ja päällekkäin kasoihin ja mun hiuksia koristeltiin kukkasin ja silityksin,
muutama solmu kankaan sisään noin ja pari hakaneulaa, sit sen pitäis kysyy kiinni ne kuiskas tai oikeastaan sanoivat aika lujaankin ääneen taustameluihin verraten ja mä kuitenkin riisuin itseni alasti ja menin mieluummin sulkemaan silmät auringonlaskuun merenrannalle missä sen yhden kundin oli tapana pestä pyykkiä ison sinertävänharmaan kiven päällä vilkuillen kulmiensa alta tyttöjen pyllyjä ja poikienkin,
se nyt vain sattui olee kiinnostunut kosketusterapiasta ja halus päästää kiinni lihallisten himojensa ylivallasta näkemälllä toisten silmistä milloin ne oli masturboinut ja milloi ei.
Oli hitusen poutaista ja sekavan väristä kun jauhot laitettiin pussiin ja pistetiin hyllyyn myytäväks. Missä sitä olllaankaan taas, ajattelin.

(comment on this)

Saturday, April 7th, 2007
9:35 am
Hei myykää mulle pussissa hetki jumaluuden nektarista, ne kerjasi kuorossa ja kauppa kavi kiertavilla karryilla ja taskuilla ja palasilla ja huijauksilla.
Ala reagoi,
ne sanoi ja jäin patsassilmäisenä tuijottamaan niiden rikottuja lupauksia ja elamän raiteiden rakentamisessa kasvaneita lihaksia.
Ne pyöri hetken kimpassa ympyrää, kenkien pohjat kului, maahan tuli matemaattisia kaavoja inkaprinsesojen pelastamiseksi, pyramidien huiput huusi apua sun mitaantuntumattoman orgasmin huipulta ja ne vain tyytyivat lahettamaan lentavia kertakayttolautasia ilmakehan tuulettomiin öihin.

Valkaistu menneisyytesi oli merkki viisaudestasi.
Et pyytanyt sytyttamaan kynttilaa tulevaisuudessakaan,
sammuit tahan hetkeen ja pelasit shakkia ekstaattisessa alkuaanen virtauksessa.

Kaiken tehtyasi huomasit mitaan olevan tehtavissa,
jait juomaan kahvia aamun virtuaalitodellisuuksiin, halusit kaikkea muttet siltikaan mitaan ja ne pyysi sua hypaaa junaan ja elamaan ja omaan todellisuuteensa, projekteihin, suunnitelmiin ja visioihin.
Kyllästyttää, huokailit ja toivot vain saavasi polttaa savukkeen samadhissa.
Haha haa, yritit nauraa,
mutta huomasitkin vain katselevasi persoonasi nauramista itse osallistumatta,
persoona teki sita, tata, persoona meni vessaan ja hieroi palasilla puuta takamustaan, otti sitten tikun pois perseestaan ja kummasteli uuden aamun samankaltaisuutta.

(comment on this)

Saturday, March 17th, 2007
5:19 pm
Viidakon tuhansissa kasvoissa,
tuhansissa nimissa ja muodoissa,
laiskassa rytmissa, villissa pyorityksessa,
tanssin,
kun huomaa olevansa ei mitaan ja silti kaikkiallinen,
mutta ei viela,
kun on kokemukset koettavana ja kemialliset kaavat kirjoittamatta
salaisuuteen
joka itseasiassa on todellisuus
verhon takana,

pimion seinien lavitse loistaa valoa,
naenko sita nyt kun olen kajonnut maailmaan,
johon ei saisi tarttua mutta koskea kyllakin,
hivella silkinpehmeilla hansikkailla,
joskus rautanyrkein mina hakkaan
ja putoan noustakseni yha ylemmaks,
etta tietaisin kuka olisin
todellisuudessa

olen vain kuka olen,
miksi sita menna muuttamaan,
muokkaamaan, kaukaa hakemaan metsien ja vuorten takaa
kun laheisimassa korttelinkulmassakin myydaan tuorepuristettua banaanimehua pilkkahintaan,
silti huijataan pikkasen etta koirakin saisi leipaa,
tuo pyha koira,
jonka kaksikymmenta kaksi varvasta oli merkki kuninkuuden pojasta,
pyhyyden lahetti,
pyha pyha pyhaa kaikki,
mutta siltikin vain Yksi On ja pysyy.
Om.
Halleluja!
Pitaisko hetkeksi jaada laidalle ja olla osallistumatta tullakseen taas uudelleen osalliseksi paskaan,
jumalaiseen naytelmaan,
pilkkaeepokseen,
silti valilla niin kauniiseen tanssiin,
rytkeeseen,
niiinku paripaivanen bussionettomuus
ja sen jalkeen jo leikittiinkin pian lasten kanssa tienposkessa morkoa,
eika edes tarvinnu leikkia,
kun leikki on huh niin valilla kaukana kaikesta,
vaikka yhta leikkiihan tama,
surkuhupaisaa naytelmaa ja raivokasta reviirin puolustamista,
raateluhampaita ja ratkiriemukkaita kahviovereita,
parinoita,
keskella yollista viidakkoa, missa lait ovat unohdettu kamelikaravaanin ruokalistaan,
missa kaikki on maholllista ja rajallisuuskin vain sun mielessa,
riko ne ympyras, kuvios ja piirra oma kaupunkis,
vaikka eihan mikaan oo sun omaa,
siis Ole,
Ole, OLE ole
ne kuiskas mun korvaan myos espanjaks viimeyona kun luulin niiden horisevan kanniksi SUomea
lavan tuhkakaramellipyorityksissa,

silmas veti mun kaa illan viimeiset hitaat ja sitte huomasinkin olleeni valveunessa syomassa riisipuuroa kasien repiessa paperinoyhtaa auki polttohautaasi, polttoalttarille,
tulitulituli,
Oi AGNI,
HERAA,
nayta mulle voimasi hiilostamatta ja auta mua olemaan ystavallinen polttamatta muiden taloja,
tilkkittyja ja lukittuja ovia kaikkialla,
AVAA NE,
iloisilla suloroihuillas,
anna voimaa pikkaisen kieltaytymiseen ja kutittele silti vatsanpohjaani huumorillasi,
sekin toveri jonka liiallinen itsetuho meinas tukahduttaa,
nyt ei ollu tarkotuskaan hukkua,
vaan nousta pinnalle,
senkin ylapuolelle ja menna krishnan kanssa lootukselle lepaamaan,

ala sano mulle mika on syntia ja mika ei,
vaaraa ja hyvaa totuutta,
mista sa hei edes puhut,
haloo!
en kuule sua!
plaa plaa plaa,
raah raah raah,
oho, vaara numero ja menoks taas,
otetaa kyyti kulman taa ja
astellaan ensin varovasti ettei saturnus tuu karmallaan koettelemaan
sen jalkeen voidaanki unohtaa jalat ja pistaa kengilla koreaks,
vai hei japaniiko se oli?
kengilla japaniks ja jaloilla koreaks,
kasilla koitetaa sit tehda pikkasen hyvaa,
hyvailyja sun muuta aistikamaa,
ei tartte huumeita huumassa valmiissa,
antaumuksellista toisinaan,
sanoisinko,
vai kieltaisnko,
vai olisnko nyt vain hijaa ja katselisin vieresta,
osallistumatta.

hari hari hari om.

(comment on this)

4:52 pm
Viidakon tuhansissa kasvoissa,
tuhansissa nimissa ja muodoissa,
laiskassa rytmissa, villissa pyorityksessa,
tanssin,
kun huomaa olevansa ei mitaan ja silti kaikkiallinen,
mutta ei viela,
kun on kokemukset koettavana ja kemialliset kaavat kirjoittamatta
salaisuuteen
joka itseasiassa on todellisuus
verhon takana,

pimion seinien lavitse loistaa valoa,
naenko sita nyt kun olen kajonnut maailmaan,
johon ei saisi tarttua mutta koskea kyllakin,
hivella silkinpehmeilla hansikkailla,
joskus rautanyrkein mina hakkaan
ja putoan noustakseni yha ylemmaks,
etta tietaisin kuka olisin
todellisuudessa

olen vain kuka olen,
miksi sita menna muuttamaan,
muokkaamaan, kaukaa hakemaan metsien ja vuorten takaa
kun laheisimassa korttelinkulmassakin myydaan tuorepuristettua banaanimehua pilkkahintaan,
silti huijataan pikkasen etta koirakin saisi leipaa,
tuo pyha koira,
jonka kaksikymmenta kaksi varvasta oli merkki kuninkuuden pojasta,
pyhyyden lahetti,
pyha pyha pyhaa kaikki,
mutta siltikin vain Yksi On ja pysyy.
Om.
Halleluja!
Pitaisko hetkeksi jaada laidalle ja olla osallistumatta tullakseen taas uudelleen osalliseksi paskaan,
jumalaiseen naytelmaan,
pilkkaeepokseen,
silti valilla niin kauniiseen tanssiin,
rytkeeseen,
niiinku paripaivanen bussionettomuus
ja sen jalkeen jo leikittiinkin pian lasten kanssa tienposkessa morkoa,
eika edes tarvinnu leikkia,
kun leikki on huh niin valilla kaukana kaikesta,
vaikka yhta leikkiihan tama,
surkuhupaisaa naytelmaa ja raivokasta reviirin puolustamista,
raateluhampaita ja ratkiriemukkaita kahviovereita,
parinoita,
keskella yollista viidakkoa, missa lait ovat unohdettu kamelikaravaanin ruokalistaan,
missa kaikki on maholllista ja rajallisuuskin vain sun mielessa,
riko ne ympyras, kuvios ja piirra oma kaupunkis,
vaikka eihan mikaan oo sun omaa,
siis Ole,
Ole, OLE

(comment on this)

Monday, October 2nd, 2006
3:00 pm
Junan kolina vei mut unikuviin,
surin,
hiukan mutta koetin ymmärtää,
on aika mennä.
Sanoit ja sanoin,
sormet koskettivat näkemiin,
nähdään siellä jossain kaukana
ja luminen huntu peitti alleen vanhat koetut tunteet
joita jo yritin lakaista maton alla piiloon huolimattomasti.

Nyt ne purskahtelevat,
etsivät kohdettaan ja seuraavat mua suihkuun ja suihkuverhojen taa,
tunturin päältä näkyi paljon kauniita visioita ja puhdas prana
avasi silmäni jälleen ilolle,
sille joka nykyisin on kotini.

Järjestellä en enää yritä, en sotkea,
kaipaisin jo kotiin,
mutta matkahan on vasta alussa,
hmm,
matka, se paras osuus kuitenkin tässä kaikessa,
ei hätää ei,

pieni kaunis eleesi saa mut hymyilemään vielä vuodenkin päästä,
vaikka elän jo nykyisinkin aika paljolti hetkessä,
onneksi.

kiitos seinämaalauksista ja kuvista,
kiitos kauniista ja puhtaasta,
kiitos valkoisesta ja harmaasta,
virta on alkanut loihtimaan seppeleitä ja
pihlajanmarjatkin sanovat hyvästii,
nähdään kun kukkasi puhkeaa ja
voitte jälleen matkustaa sillä sinne yksinäiselle,
yhteneväisyyden,
saarelle
ykseyteen,
mutta vielä on tehtävää.
nähdään.

(1 comment | comment on this)

Thursday, September 28th, 2006
11:07 pm
Kaiken tämän jälkeen kiitollisena kuluneesta ja tästä ja tulevasta heitin
itseni peliin täysin,
liitin johtimet ja johdokset ja johdonmukaisuudet,
valitsin värit ja väritin,
liitin mukanaai uskoni, toivoni, rakkauteni,
kaiken,
kaikkeuteen
nyt
kun katselen selkää ja hymyilen tyynenä ja onnellisena myrskyn sijaan joka vain sai kaiken näyttämään vieläkin kauniimmalta,
tänä päivänä
kun koin vapautuvani
seikoista
joiden tarkoituksena oli viedä minut suuren suon syvimpään silmäkkeeseen,
joukkohautojen temppeleihin ja verisille alttareille mukamas
oikeaa reittiä
sanovat.

Päätin juuri onnellisena asian laidan ja laita ei ole lähellä rotkoa,
vain hymyilevä puinen penkki tietää, joka tietää olevansa elossa,
tietää
hänen tunteensa,
joiden varjoissa lymyää salamatkustajia,
joiden otteet ovat onneksi irtoamassa
ja irrallaan
ovat käsitykset olleet välillä, kun porttien ovet ovat kiinni ja auki ja lukossa ja salpautuneet ovat
hengitykset
jäisillä merialueilla,
missä millään ei ole mitään maallista
materiaa
ei pursua ne paikat joissa kulta on valoa ja valo kultaa,

Kadotkaa oi kadotaa ne kerrostalojen hyppäykset katoilta ja valaisevat viemäreiden käytävät,
kadotkaa,
kadotkaa ne ansat joihin on helppo langeta ja k.a.d.o.tk.a.a.
te tietämättömyyden hunnut,
epäuskon antajat ja epäilyttäjät sihistelemästä hiljaisuutta totuudelle ja
hiljalleen ovat tuhoava
maalaukset ja temppelit,
runot ja portinvartijoidenon hyvä sanoa näkemisiin,
adios,
me puemme itsemme kadonneisiin lentopukuihimme ja lennämme.

(1 comment | comment on this)

Wednesday, September 20th, 2006
7:45 pm
Tuulimyllyn pyöräkset lähtivät liikkelle jälleen sinä iltana.

"Tuiki, tuiki tähtönen, mut älä loista liian lujaa ettet häikäise niiden silmiä",
kuului apppelsiinijonossa ääniä,
ja vaa´an punnus heilahti asentoon,
jossa
ongelmien oli syytä ratketa vähintäänkin
sen hetken sisään.

Kosketa mua sieltä ja täältä,
kosketa mua,
kosketa mua sisältä ja ulkoa,
kosketatko oikeasti mua?
kosketan,
sua sitten kun on aikaa,
nyt,
kuitenkin on tehtävää,
tehtävä,
sieluntehtävä menee eteenpäin painollaan,
paineilmaa välillä tulee niistä rei´istä
joita vielä paikkailen,
mut en omiani enää niinkään paljon,
kun vain niitä järjestelykysymyksiä,
oman pään aatoksia,
ootuksia ja
lootusta
teen iltaisin
kun katselen kynttilän liekkiä lepattavaa,
lepakot ei pelota mua enää niinkuin sillon,
milloin pelkäsin jotain,
välit ovat muuttuneet,
haavat on parantuneet tai syventyneet suhteet
sulostuttavat ajatuksillaan minua
kun yritän olla ajattelematta ja
hymisen ikivanhaa hymniäni ja hymyilenkin,
ooh,
avautuneet ovat oveni ja ikkunani,
pyydän,
astu sisään, tule katsomaan,
hymyillään yhdessä.

(comment on this)

Tuesday, September 12th, 2006
9:58 pm
Vain vajavaisia lauseita olen heitellyt ilmaan viime aikoina kun syksystä on tullut kaipuu
ja kynästä muistuttajani rakkauteni tärkeydestä,
tähän, tuohon ja viereiseenkin ja
maisemien ohikiitävät puunoksat, jotka melkein koskettavat ikkunaa,
rapinaa
tuulen mukana ne kuljettaa
lehtiä
punaisia, keltaisia, jokseenkin vihreää on jäljellä sydämmessäni tänään,
kun pystyn jälleen näkemään hetkittäin pinnan, sen syvyyden ja kaikkien niiden isojen ja pientenkin kuorien taa,
missä pehmeys on silkkiä ja kosketus kaunista siveltimien sävelmää.

Kastepölyn täytteiset arkiaamut ja asfalttien huuto "hei ota mut pois, hei vie mut sinne, ota mut jo kotiin ja vie mut pois!"
Hymyilen,
Maailma näyttää niin kauniilta tänään.
Oi rakastan sinua sinä salaisten toiveitteni kuulija,
sinä tuuli ja meren vaahto,
sinä auringon alati muuttuvat säteen ja kuun pinta,
minä rakastan sinua.

Tänään,
kun istun pitkästä aikaa lähettimenä lähettimeni edessä ja vuodan sanoja ja lauseita ajattelematta ja melkein itkin lasillisen muistoja ja heilutin niille näkemiin! , jatkakaa matkaanne muistojen maailmaan toistenne sekaan ja olkaa onnellisia, minäkin olen
ja tanssin iltaisin sängyssäni,
unieni seassa laulan tähdille ja
autoille jotta lakkaisivat huutamasta ja satuttamasta simpukoita, sillä merien kohinan on hyvä elää vielä näinä aikoina.

Kynttilän liekki lepattaa ja kasvaa,
valot syttyvät ja sammuvat,
toivon niiden valtaavan kaupunkimme
ja asuntomme,
kylämme ja autiot pihamme,
heilukaa tuulessa,
juokaa ilonne maljaa ja valelkaa itsenne unelmilla.

(1 comment | comment on this)

Wednesday, June 14th, 2006
8:59 pm
Vastaantulija on vastaantulija, perässäseuraaminen tuo kauhun tunteen kenkien pohjiin, kun ne kiihtyvät ja rikkovat heijastusten pinnan, vesi loiskahtaa mitäänsanomattomassa maitotölkkimeressä ja saippuaan on hyvä liukastua helminauhoineen, suurine odotuksineen.
Pieni tyttö sanoi haluavansa herneitä, kuuli vain kummituksia ja itki hiljaa junassa kun kadut eivät enää olleetkaan pallomerien varjoja,
”autot huutaa liian lujaa!” se huusi ja kuiskaus peitti alleen sumutorvien satutangot,
hei, kesäisinhän me mennään lavatansseille!
Ollaan nurkan takana ja tarkkaillaan, vai miten se menikään se kuiskaus silloin joskus mun korvaan,
kun valot alkavat näyttää itseään alasti ja melkein huippaa kun tunnen ne, hei mä tunnen ne, hei mähän tunnen,
vai aistinko vain vai saisinko vain lasin vettä,
että voisin kastella itseni kuumuuden hiekkaaavikolla missä sielulla on kylmä toisinaan,
kun suusta ei enää tulee vaahtoa,
vain äidinmaitoa näin joskus sen pienen huutavan ja se saikin korviketta,
suuret hupaisat puheet ja mielen tyhjennykset ja täyttymykset ja se menee, hei se liikkuu se aika ja kasvot muuttaa muotoaan muuttumisleikissä,
missä se on?missä se on se mitä odotin?
ei kuulu, ei näy, vai hei, katsonko väärään suuntaan,
hetkessä on hyvä olla,
hajoaminen on hyvää komposteille,
mä sanon et suuntasuunta, nuoli näytä suunta ja siintää se taas se kuva siitä,
mistä, josta,kenestä, koska
ajattelin, että ajattelemattomuuskin toisi sen,
mutta niiden edelle on hyvä mennä kesäisinkin kun surffaa ja huutaa öisin ja aamuisin ja keltaisin ja vihrein,
vaikeimman kautta,
vaikeimman kautta,
kasvatan selkärankaa ja suoristan itseni aamuisin,
kun jaksan nousta ja kävellä,
etten aina juoksis.

(comment on this)

Tuesday, May 9th, 2006
1:43 pm
Kun juttelimme sanat muodostivat yhteisen rytmin,
vaimea laulu kuului korvissani ja aina kun avasin silmäni näin mitä tunsin.
Olen yrittänyt oppia kärsivällisyyttä ja sitä minulle opetetaan ja on opetettu,
hymyilen ja yritän olla vaikuttamatta askelten pituuksiin,
kelluminen kaislojen välissä aavistellen tuntuukin toisinaan mukavalta ja kaikki saavat kukin
tekojensa mukaan.

Ollut välillä suodatin,
huonoille energioille joskus raskasta,
toisinaan saa voimaa, välillä tekisi mieli olla auttamatta vaikka tiedän että kuuluu,
kyllä sydän kertoo niinkuin tähänkin asti.

Kaikki järjestyy, kaikki menee vielä hyvin, Te, jotka uskotte ja tiedätte Totuuden.
Uskokaan itseenne, tuntekaa sydämmenne ääni ja menkää täysillä virran mukaan,
tuntuu tärkeältä kirjoittaa nämä lauseet hetkinä jolloin kaikki on muuttumassa ja menossa kohti sitä mitä tiedätte ja tiedän.
Luottavainen, tyyni mieli ja hymyä ja ilon jakamista,
kuuntelua ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ,
uskoa, toivoa, tuntemista, naurua, vielä kerran lisää naurua ja Suurta hymyä,
kosketuksia ja vahvistuksia, kuuntelua ja auttamista,
sydämen ääni on paras ääni,
tiedätte mistä se tulee,
suudelkaa peilikuvaanne ja toisianne ja olkaa
Kärsivällisiä.
Kaikki aikanaan.

(comment on this)

Tuesday, April 18th, 2006
11:00 pm
Uudestisyntymisen aikaa, sitähän tämä
ja katson kuinka kaikki menee painollaan edes liikuttamatta,
kuuntelen kuinka keveästi käyvätkään askeleet, pieni pyörähdys ja taas maan pinnalla
muttei enää samanlaisena
Kun radioista soi piano ja pianosta tulee menestys ja uunista raatoja ja
televisioista säteitä
ei sentään kehiä
ainoastaan aaltoja, niitä tunnen olevan ja tulevan,
huutoa ja kopinaa, missä oletkaan?!
Nyt.


Mahoista tulee vauvoja ja vauvoista aikuisia.
Kierto kääntyilee kulmissa ja jalat tunkevat läpi sukkien,
muovitossujen
asfaltti polttaa,
ei niinkuin ennen, sillä ovikellojen takana asuu pelkoja,
suuria,
ei edes keskikokoisen seuraajia,
murhaajia,
hyppimässä aarteidensä päällä ja valoilmiöitä metsänlaidassa
Tulta!Tulta!
Sitä se vain olikin ja polttakoot se minkä kerkeää.

(comment on this)

Saturday, April 8th, 2006
4:15 pm
Valo loistaa lähempänä ja nopeampaa kuin kirkaisut öisten painajaisten jälkeen, missä perimmäinen tarkoitus jäi itsensä alle...
Ystäviä,
rauhaa,
om shanti om,
nyt tahdon nauttia kansssanne kaikki hetket, sanoa, rakastan, olla, valmistua
tulevaan,
kertoa tärkeimmän suurimman salaisuuteni, pyhittää hetket odottamisen huutaville raapaisuille,
aah, kissa,
se ollut joskus peloissaan,
mutta ei minun,
osannut päästää irti kaikesta,selkeys, valo, sitä kohti toivon pääsevänimeneväni olevani joskus yhtä siinä
missä tiedän sen olevan,
sydän,
oi kuinka rakstankaan sua mun sydän ja teidän kaikkia ja sydämmet huutaa näinä tapahtumahetkisinä aikoina, ne huutaa lujempaa ku koskaan, kuunnelkaa,
silmät muttuu, on muuttumaSSA,
ne jotKA erottavat, erottavat,
tarkoitusta, kaikkea, ymmärrystä, rakkautta,
ollaan.
ollaan ja odotan vielä hetken kunnes elämäni on kypsä.

(comment on this)

Monday, April 3rd, 2006
10:47 am
On tehtävä suuria liikkeitä ja olen tehnytki
Pesen puhtaalla vedelle kasvoni ja käteni, poltan pitkästä aikaa savukkeen ikkunaruutuani vasten ja mietin epäoikeidenmukaisuuden huipentumaa, silti rauhallisuuden verho hipoo seinien rapistuneita pintoja ja maalieni kuivuminen kertoo vain koneistoni loppumisesta, irtonainen osa yrittää aiheuttaa katkoksia tapahtumien kulkuun mutta yritän vielä hetken.
Rukoilen,
joogaan,
meditoin,
tarvin nyt voimaa vielä viimeiset askeleet ja pyydän tuulilta lempeitä iskuja vasten kasvojani sillä kevät on vaikeaa, kevät on ankeaa,
kukat puhkeavat kukkaan mutta ne ovat piikikkäitä ja surmaavat silmäni.

Pitäisi saada vietyä kaaoksessa olevat turhuudet myyntiin,
pestä saippualla menneisyyden kultaiset kurkut,
jotka ovat enää vain täynnä epätietoa ja sanoja joita en edes kuule, sillä suljen korvani mieluusti
Juuri nyt.
Kuulen laulua, kuulen lapsen itkua ja surinaa lentokoneiden alta.
Kuulen sydämmien tykytyksiä kauppajonojeni takaa, rapinaa, seteli vilahtaa sopivan nopeaa taskuun, piiloonpiiloon.
Kuulen putkistojen musiikkia, jätesäkkien kahinaa ja lumen narskuntaa öisessä metsässä jota luulin piilopaikaseni turhaan.
Kuulen oman epätoivoni tällä hetkellä mikä loistaa valoa kohti huomista ja huomioin etten enää uskalla nähdä vaikka näkisinkin.
En tänään.
Kuulen kutsun ja kuulen naksutuksia keittiössäni, veitset vetelevät viimeisiä valssejaan ja
sysimusta yö on piiloutunut vuorten taa odottamaan hetkeään.

Miksi et uskonut Tietoon ja vain kielsit kaiken omalla itsetietoisuudellasi jonka olet jo kauan sitten entisessä elämässäsi peittänyt raudan taa minkä pintaan ovat nyrkein naputellut kieltävät sanat ja kolmiot väärinpäin.

Kolme pistettä käsissäni.
Yöllisiä vieraita?

(comment on this)

Monday, March 27th, 2006
11:01 am
Tapahtunut suuria aikapommienmurtamiskoodeja, sivilisaatioiden kohtaamisia öisissä eteisissä missä tapahtumien keskipisteet öissä ja päivissä saivat minut hämilleen ja tuntemaan epäilyksen aavistavia ainaisesti kiusoittelviin kuviin,
missä liikutaan
ja tehdään kuvanmuokkaamisesta taidetta.

Teetä ja paloja joukossa
mursin ne sormillani ja hienonsin kykenemiseeni asti
sitten
matkustin pois
aina silloin kuin ei pitäisi ja ei edes haluaisikaan (kai)
ja palasin haluamatta jakaa
koska "sanoja ei aina tarvita" ajatus ei poistunutkaan tuolla hetkellä kenttien taa
vaan
hymyilin
tunsin sen ruumiissani
ja
puhumisen ikuisesti vaihtuvat koodikielet ja ilmaisun mielettömät sanat jakautuivat keltaisen valon
jakaessa hetkemme
missä en edes ollut paikalla
(kai)

Mietisken.
Vastaus tulee tyhjyydestä
jos haluan ottaa sen kiinni
ja se haluaa olla kiinniotettu
karkaamaton
takertujapallo.
suorainainen leikkijä tuo
toisinaan

kuten nytkin
olen huomannut olleeni poissa
hetken
en edes muutamaa
mutta ymmärtäkää te jotka ymmärrätte
älkää te ymmärtäkö jotka ette

pahoitteln silti asista joskus ajatteleville tärkeille


sinfonia raikaa vielä
yritän pitää soittajat hengissä sävelmillä.

(comment on this)

> previous 20 entries
> top of page
LiveJournal.com